Ystävällisennäköinen nainen osottautui Marieksi, ihmiseksi joka on ollu yhteydessä meidän kouluun ennen matkalle lähtemistä. Saatiin heti kokee se kuuluisa ranskalainen poskisuudelma. Vastaanotto oli hyvin lämmin. Marie on avulias ja tarjoutuu auttamaa matkalaukkujen kanssa. Etsitää parkkipaikalta Marien auto ja pakataa matkalaukut kyytiin. Ihastellaa kaunista tähtitaivasta ja kaupungista hohtavia valoja sekä vihreitä lehtipuita. Sää poikkeaa täysin Suomen räntäsateisesta lähtökelistä. Marie juttelee leppoisasti ja kyselee meiän matkasta. Yritetään vastata tiedusteluihin parhaamme mukaa. Pikkuhiljaa ajomatkan aikana keskustelu käy rennommaksi, me kerrotaan perheistämme ja Marie omastaan. Aika kuluu reippaasti hyvässä seurassa ja pian ollaanki jo Marien kotitalon edessä.
Sisällä talossa meitä odottaa uusi tuttavuus, Marien puoliso Philippe, sekä toiset kokemamme poskisuudelmat. Marie ja Philippe kertovat meidän nukkuvan yläkerrassa ja Philippe haluu välttämättä kantaa meiän laukut ylös. Hämmästytää suuresti kun huomataa, etteivät he riisu kenkiä sisään tullessa. He myös kehottaa meitä pitämään kengät jalassa. Ihmetellään miten talo pysyy siistinä jos kengillä kävellään sisällä. Lattioilla on matot ja ne näyttää erittäin puhtailta, tuumitaan pariskunnan siivoovan useesti.
Meidät ohjataan suoraa päätä ruokapöytään. Marie oli kysyny aiemmin halutaanko me syödä pannukakkuja. Kahden erittäin myöntävän vastauksen johdosta meiän edessä olikin nyt kukkuralleen katettu ruokapöytä. Philippe valmistelee meille letut ja saadaan maistaa monia ittetehtyjä hilloja sekä muita täytteitä. Viimestään tässä vaiheessa meidän on pakko todeta että tapaamamme ranskalaiset on erittäin vieraanvaraisia. Saatuamme pannukakuista mahamme täyteen meille neuvotaan kylpyhuone, WC, yms tarpeelliset tiedot talosta. Päästään jopa tapaamaan perheen kisumirrin! Hieman ujohko katti uskaltautuu onneksi hetkiseksi silitettäväksi. Marie selostaa hieman huomisen suunnitelmia ja kertoo että saadaa nukkua pitkään (köh köh lähtö pihasta klo 9.30). Puolen yön aikaan toivotetaa pariskunnalle hyvää yötä ja mennää rättiväsyneinä lataamaan pattereita.
Herätys ei ehdi aamulla soimaan kummallakaan, Mari on noussu jo aikoja sitten ja Sofiakin herää omia aikojaan kissan maukumiseen. Kun Mari on menossa alakertaan, huomauttaa Philippe huolissaan; ”Mari, where is your shoes??”. Mari kipittää yläkertaan hakemaan kenkiään. Sofia ottaa neuvosta vaarin, eikä tule alakertaan ilman töppösiä. Aamiainen on runsas ja vieraanvarainen, tarjolla on mm. hilloja, leipää, jugurttia, kakkua… Syödään enemmän kuin kylliksemme!
Aamiaisen jälkeen Philippe vie meidät tutustumaa heidän omaan puutarhaansa, talon ympärille. Saadaan kuulla kaikkea mielenkiintosta kasveista ja jopa uskalletaan kysellä ja osallistua keskusteluun. Puutarha on heille selvästi erittäin tärkee asia ja se näkyykin hyvin hoidetusta pihasta.
Tiesitteks että kielolla on Ranskassa suuri merkitys? Niitä kuulemma annetaan toisille tuomaan hyvää onnea. Philippe kertoi että kieloja myydään ympäri maata joka paikassa. Wikipedia vahvistaa tiedon oikeaksi, sekä toteaa että kieloja myydään ranskan kadulla 1. toukokuuta vappukukkina ilman myyntilupia tai tulo- ja arvonlisäveroa.
Oltais mieluusti jääty pitemmäksiki aikaa oleskelemaan ja kuvailemaan puutarhaan, mutta liian pian meille ilmoitetaa että on aika lähteä. Kun pakataa tavarat autoon ja Phillippe istuutui ohjaajan penkille, me ei tiedetä viä tarkallee minne matka vie.
Dear Philippe, special thanks for your very good crêpe! :)
APUA IHANAA
VastaaPoista