Lycée F. Kirschleger

Auto kulkee takaisin Strasbourgiin ja siitä ohi. Philippe juttelee meille paljon ja kertoo monia kiinnostavia juttuja ympäristöstä. Hän kertoo kaupungin tärkeästä linnusta ja pysähtyy jotta saadaan räpsäistä kuva. Ei ymmärretä linnun englanninkielistä nimeä, mutta vähäisellä lintutietämyksellämme päätellään hänen tarkoittavan haikaraa. Ajetaan vuorien keskellä. Saadaan kuulla että vasemmalla on Saksan vuoret, oikeella Ranskan. Philippe selittää myös vuorilla mystisten näköisten linnojen historiaa. Linnoja on useita ja kuulemma kansa uskoi keski-ajalla niiden suojelevan kylän ihmisiä.

   

Ajetaan Munsteriin päin ja saavutaan lopulta koulun pihaan. Ei tiedetä varmaa sijaintiamme mutta koulu (ja ylipäätään kylä) on laaksossa, vuorien keskellä. Mennään Philippen johdolla kouluun sisälle. Pari opiskelijapoikaa kantaa meiän laukut koulun toimistolle, missä tavataan koulun henkilökuntaa. Eräs englanninopettaja (joka opettaa myös leffajuttuja) ottaa meidät kontolleen. Phillippe nappaa vielä pari kuvaa ennen kuin poistuu koululta. Tavataan aulassa Axelle, tyttö jonka kanssa ollaa jo aiemmi facebookissa juteltu. Hän kertoo että hänen äitinsä hakee meidät tänään koulun loputtua ja vie yöpymispaikkaan. Odotetaan sinne pääsyä innolla!

   

Olivier (englanninopettaja) kertoo meille hymy huulillaan, hyvällä englanninkielen taidollaan, joitain asioita koulusta ja meidän vierailusta. Päästäänkin alottamaan heti kouluun tutustuminen! Hän ja aiemmin laukut kantaneet pojat näyttää meille paikkoja; luokat, kirjasto, toimisto, opettajanhuoneet, jne. Esittelykierroksen jälkeen me osallistutaan ensimmäiselle tunnille, yhdistelmä englantia ja elokuvaopetusta.

   

Ku tunti on ohi, Olivier (mister Braun, niin kuin Ranskassa kuuluu sanoa) juttelee meille hetken kolmen kesken tyhjässä luokassa. Yritetään vastailla kysymyksiin liittyen vaihtoon lähtemiseen. Miksi halusit lähteä Ranskaan, mikä kiinnostaa, millaista opetus Suomessa on, millaisia on näytöt, yms yms yms. Heti kun ollaan ymmärretty kysymys, saadaan kyllä ihan kohtuullisesti selitettyä asia. Mister Braun oli ihanan kärsivällinen ja kehuki vielä että puhutaan kohtuullista englantia. Tapaamisesta jäi hyvä fiilis, vaikka oltiinki (tai siis Sofia oli) hirvee jännittyneitä.

   

Osallistutaan vielä iltapäivän aikana kahdelle Braunin tunnille. Niiden välissä päästään syömään ruokalaan, joka sijaitsee toisella koululla. Kävelymatkaa mediakoululta ruokalaan on parisataa metriä. Matka taittuu reippaasti, sää on kaunis ja aurinko lämmittää. Meidät ruokalaan saattaa kolme mukavaa tyttöä, Irma, Sophie ja Hélène jotka juttelee parhaansa mukaan meidän kanssa englanniks. Ruokalassa menee hetki ymmärtää miten ruokaa saa, mutta esimerkkiä seuraamalla tarjottimella on pian syötävää useaa eri sorttia. Pääruoaksi on jotain riisin tapasta (höystettynä yllätyksillä) sekä makkaraa. Ruoka oli hyvää ja täyttävää.

   

Kahden (ranskankielisen) oppitunnin jälkeen saadaan viimene tunti vapaaks (ranskalaiset on tottunu pitkiin koulupäiviin, kestää viiteen tai kuuteen asti). Odotellaa jonki aikaa koulun toimiston edessä että Marie saapuu paikalle ja sitten toinen hetki Axellen äitiä. Lopulta päästään hakemaan meidän matkatavarat toimistosta ja lastattaamaan ne Axellen äitin ja Marien autojen kyytiin. Lähdetään ajamaan kohti majoituspaikkaa. Radiossa soi poppi.

Our first new friends, thank you for coming to picture with us!