Mitkä maisemat

Axelle ja hänen äitinsä kyselee meiltä koulupäivästä. Vastaillaan että kaikki sujui hyvin. Saadaan taas kuulla vähän tästä seudusta. Tie kaartuu yhä ylöspäin, ajetaan vuorelle. Saavutaan lievästi ränsistyneen talon pihaan. Vastassa on mukavanoloinen pariskunta, joka tervehtii meitä iloisesti (bonjour ja poskisuudelmat). Laukut lähtevät taas omille teilleen, kun ne kannetaan puolestamme. Mennään rappusia alas ja päästään ovesta sisälle. Henki salpaantuu, kun astutaan oleskeluhuoneeseen, josta näkkyy lasiovien läpi hianot vuoristomaisemat. Ihastellaan kotoisaa kämppää samaan aikaan, kun Axellen äiti esittelee meille paikkoja. Talo on isovanhempien omistuksessa, mutta Axellen äiti on hommanut keittiönkaapit täyteen ruokaa, AV-ihmisen taivas! Ollaan positiivisesti yllättyneitä ku ymmärretää, että meillon käytössämme kokonainen huoneisto; olohuone, keittiö, kaks makuuhuonetta sekä kaks vessaa, joista toisessa on myös suihku.

 

Viimein opastajat lähtee ja saadaan rauhassa tutustua tiloihin. Hetkisen aikaa kiistelään, kumpi nukkuu kummassa huoneessa, mutta päädytään diplomaattisesti antamaan Sofialle pinkki makkari ja Marille näköalahuone. Sofia heittää heti osan vaatteistaan vaatekaappiin ja lämäyttää tietokonelaukun + kaikki johdot keskelle olohuoneen pöytää. Mari vie laukkunsa järjestelmällisesti huoneeseensa ja antaa paheksuvan silmäyksen olohuoneen pöydälle. Sofia avaa tietokoneen, facebook kutsuu! Pikaisen skype-puhelun aikana huomataan nettiyhteyden olevan paikoitellen todella heikko.

Kellon lähestyessä kahdeksaa, meidät tullaan kutsumaan syömään perheen kanssa. Sofia oli lukenu netistä illallisen olevan Ranskassa todella tärkee tapahtuma, niinpä ei tullut yllätyksenä  että ruokailu on pitkä ja harras toimitus. Meidän lisäks pöydässä on Axelle, hänen äitinsä sekä hänen isovanhempansa. Ruoka on hyvää! Spagetinsyönnin yhteydessä jutellaan mukavia, vaikkei isovanhempien englanninkielen taito olekkaan kovin hyvä. Mutta onneksi  elekielellä ja Axellen tulkkauksella pärjää pitkälle!  Mietittiin aiemmin, kuinka asiallisesti perheen kanssa tulee olla, mutta pian huomataan tunnelman olevan rento, vitsejä heitetään puolin sun toisin. Kerrotaan Suomesta, perheistämme, harrastuksistamme jne. Kuullaan, että huone missä Sofia nukkuu, on aiemmin ollu Axellen äidin käytössä ja Marin kammari vierashuoneena. Meille yritetään opettaa myös ranskaa, mutta sanat jää huonosti päähän. Ennen jälkiruokaa saadaan maistaa Munsterin nimikkojuustoa, joka ei  meidän kummankaan mielestä ole hullumpaa! Jälkiruuaksi tarjoillaan Axellen äidin itsetekemää herkullista vadelmapiirakkaa. Saadaan jopa ruokien tähteet mukaan omaan jääkaappiimme.

Illallisen jälkeen vetäydytään takasin omaan soppeemme ja yritetään päästä nettiin. Kun nettiin meneminen jää pelkäksi yritykseksi, päätetään mennä suihkun kautta höyhensaarille. Kello on paljon  ja uni maittaa, Bonne nuit!