Eri teillä

Sofia nukkuu rauhattomasti. Aamulla Mari tulee herättämään Sofian ja kysäisee mikä on vointi. Sofia katsoo ihmeissään Maria ”Eikö me käyty tää keskustelu jo?”. Mari kertoo että ei olla käyty. Sofia ymmärtää että oli nähnyt unta ja siksi sammuttanut herätyksen. Sohwi kertoo että on luultavasti vähän kuumeessa ja olo on muutenkin kehno, ei oo lähtemistä kouluun tänään. Mari miettii tilannetta ja päättää lopulta lähteä yksin. Laitetaan Axellelle viestiä ja selitetään tilanne. Kerrotaan että Sofia pärjää yksin eikä tarvii mitään ja pyydetään selittään tää isovanhemmille. Axelle vastaa ja pyytää kysymään onko Sofia tulossa huomenna ratsastamaan. Pahoillaan (eritoten Sofia) ilmoitetaan, että se tuskin onnistuu. Sofia menee jatkamaan unia ja pukee lisää lämmintä vaatetta päälle. Mari syö yksin aamupalan ja puettuaan vaatteet menee odottaa sateeseen kyytiään. Isoisä käy vielä tiedustelemassa Sofialta tarvitaanko lääkäriä tai lääkkeitä, mutta kieltävän vastauksen jälkeen lähtee viemään Maria kouluun.

Matkalla koululle isoisä näyttää vielä Marille, missä sijaitsevat apteekki ja mistä löytyy lääkäri. Päästyään koululle Mari odottaa Axellen ja tämän ystävien kanssa koulun alkua. Ensimmäiset kaksi tuntia on englantia. Luokka käy ilmesesti läpi jollakin aiemmalla kerralla tekemänsä luetunymmärtämisen oikeita vastauksia. Tämän jälkeen on vartin tauko, jonka aikana Mari etsiytyy oikeen luokan eteen. Paikalle ei kuitenkaan saavu ketään. Mari näkee mister Drouotin ja menee kysymään tältä neuvoa. Drouot kyselee opiskelijoiltaan, josko nämä tietäisivät mihin luokkaan tunnit on siirretty. Eräs jätkä tietää ja lupaa tulla näyttämään Marille tietä. Seuraavat kaksi tuntia on äikkää ranskaksi, eikä Mari ymmärrä yhtään mistä tunnilla puhutaan.

Tuntien jälkeen Mari näkee Irman ja kysäisee tältä, missähän seuraava tunti mahtaa olla, sillä lukkarissa ei lue luokan numeroa. Irma näyttää Marille tien luokan luo ja kysyy, haluaako tämä tulla syömään kanssaan. Mari vastaa myöntävästi. Nyt on kahden tunnin tauko ennen seuraavaa tuntia, jonka aikana ehtii hyvin syömään. Ruokana on kanaa ja riisiä sekä jälkkäriksi jätskiä (namm!!) Ruokailun päätyttyä Mari menee kirjastoon ja yrittää päästä koneelle. Tämä ei kuitenkaan ole niin helppoa kuin luulisi. Mari ei tunnistanut salasanansa ekaa kirjainta. Hän uskaltautuu kysymään apua vieressä istuvalta jätkältä. Kun jätkä ei osaa auttaa, Mari menee kirjastonhoitajan puheille. Selviää, että ongelman ydin piileekin rankalaisen näppäimistön erilaisuudessa suomalaiseen verrattuna. Jos haluaa numeroita, pitää painaa shifti pohjaan. Kirjastonhoitajan neuvojen avulla Mari pääsee lähettämään sähköpostitse kuulumisiaan Suomeen. Kohta alkaakin jo seuraava oppitunti, päivän  viimeinen, jossa käsitellään ilmesesti alkeis -englantia (what is your name, how old are you, jne). Tunnilla ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Tunnin loputtua Mari odottaa kyytiä kotio puoltoista tuntia. Hänen odotellessaan tulee muutama tyttö juttelemaan hänelle. He pyytävät Maria opettaan jonkun tunnetun piisin Suomesta. Mari opettaa tytöille ”Boom kahia”.

Kotona Sofia on nukkunut pätkittäin koko päivän. Kuume on luultavasti noussut korkeimmilleen joskus klo 12 aikoihin ja alkanut laskemaa taas iltapäivällä. Kurkkukipu ja yskiminen ei tunnu vähenevän vaikka kuinka köhisi ja niistäisi. Olo on hutera, onneks ei oo pakko nousta ylös. Uni ja todellisuus sekoittuu hetkellisesti, eikä Sofia oo varma kuuliko hän Marin ja Axellen äidin puhuvan eteisessä. Voimia keräten pääsee Sofia (vartin päästä) ylös sängystä tarkastamaan tilannetta. Sofia ihmettelee kun lattialla onkin suttuinen kasa käytettyjä nenäliinoja, eikä siististi roskikseen laitettu pino. Nyt se selvisi, miksi roskakorin hakeminen yöllä oli tuntunu niin helpolta… Kyseessä oli ollu uni. Kello alkaa lähestyä puoli kuutta. Sofia siirtyy Marin huoneeseen, jossa näkee Marin pelaavan pasianssia. Hetken ku ensin yritetää muistella pelin sääntöjä, päätetää luovuttaa ja siirtyy keittiöön.

Syödään eilen isoisän meille tuomaa patonkia (thank you grandpappa, baguette was really good!) ja juodaan colaa. Sofianki kurkku alko oleen jo siinä kunnossa että pystyy juomaan kylmää, ihanaa! Internet-yhteys ei ota vieläkää toimiakseen. Päätetää kattoo dvd:ltä yhtä ranskalaista komediaa, mikä osottuu enemmänki draamaks. Puolet leffan juonesta menee ohi, jote vaihetaa filmiä. Otetaan varmana valintana ”Alice in Wonderland”. Ei voida olla kritisoimatta leffan toteutusta, Liisan vaatteet ei tunnu muuttuvan oikeessa suhteessa Liisan kutistumiseen ja kasvamiseen nähden. Mietitään toimisko kohtaukset paremmi, jos vaatteet vaihtais kokoo kokoa Liisan kanssa. Verrattaa leffaa myös Disneyn aiempaan, piirrettyyn versioon. Kun raina loppuu, tehdään vielä hetkinen blogiin tekstiä. Sofian olo on taas kuumeinen, joten Mari saa istua koneen ääressä kirjottamassa, Sofia makoilee olkkarin sohvalla. Bluetooth kajari soittaa taustalla hyvää musaa mp3:lta.

Kirkko ja pizzat

   

Ihastellaan kauniita rakennuksia sekä puutarhoja. Talot on kuin leffoista, näyttävät ikkunalaudat tekee Ranskasta Ranskan. Huomataan autojen ajavan täälä päivällä täysin ilman valoja, vain vilkkua käytetään. Nähään paljon mielenkiintosia asioita, joista on pakko ottaa kuvii. Mietitää mikä tarkotus on tien sivuissa löytyvillä vesialtailla. Niitä on useita ja osa on ihmisten omissa pihoissa, osa teiden sivussa. Tulee mieleen länkkärileffojen juottokaukalot. Lopulta, pari h kävelymatkan jälkee, päädytään vanhan (hianon) kirkon pihaan. Pidetään siellä levähdystauko ja räpsitään vaihteeks vähä kuvia.

  

  

Matka jatkuu. Kirkkojen kellot soittaa taas tuttua sävelmää. Ei vieläkää olla varmoja minkä aikataulun mukasesti kellot lyö. Sofia ihastuu matkalla pikkupoikiin, jokka tervehtii meitä ilosesti. Yllättävää kyllä, ei eksytä vaan löydetään sujuvasti kotio. Nyt maistuu Axellen äitin meille ostamat pakastepizzat! Mari juo colaa ja Sofia teetä. Kattotaan hetki kämpän leffahyllystä löytyvää ranskalaista rainaa. Sofia päättää sensuroida liian raa’an leffan, jote siirrytää kirjottelemaa blogitekstei ja seulomaa kuvia. Ilta kuluu kuin itsestään koneella istuen, vaikkei nettiyhteyttä ookkaan.

  

  

Metsä ja koirat

  

Vapaapäivän kunniaks nautitaan pitkistä yöunista. Heti päivän alettua klo 12 aikoihin siirrytää aamiaispöytään. Sofia yskii ja valittaa yhä kurkkukipua, mitä hellittämään päättää juoda kaapista löytyvää teetä. Sohvi kurkkii uteliaana jääkaapin sisältöä ja haluaa maistaa sieltä löytyviä kastikkeita. Hän tulee siihen tulokseen että kaikki kastikkeet kelpaavat syötäväksi. Mariki uskaltautuu maistamaa valikoimaa mutta päättää jättää kastikkeet Sofialle. Syödään massut täyteen ja sitten päätetään kokeilla, toimiiko netti. Eipä tietenkään, hiukan pettyneinä päätetää alkaa seulomaa blogii tulevia kuvia läpi. Kirjotellaa vähä tekstii ekoista päivistä mutta pian se alkaa kyllästyttää. Ulkona paistaa aurinko, pakataan kamera mukaan ja mennään pihalle.

   

Hetken ihmettelyn jälkeen löydetään kiva vuoristopolku, jota pitkin aletaa talsimaan. Vastaan tulee puro, jota pysähdytään kuvaamaan. Yhtäkkiä viereen ilmestyy söpö koira. Hetken päästä saapuu myös omistajat, mukava pariskunta. Tervehditään heitä ja kysyttyään mitä kieltä puhutaan, alkoi mies puhumaa meille englantia. Se on ollu meille ylipäätää aikamoine yllätys, kuinka hyvin ihmiset täälä puhuu englantia, vaikka Suomessa sanottiin muuta. Saksa on tietysti ranskalaisille vahvempi kieli, varsinki tässä rajalla, mutt kukaan (ainakaa tähä mennessä) ei oo kieltäytyny puhumasta enkkua. Mies kysyy, halutaanko hänen ottavan meistä kuvan. Tietenkin tahotaan! Kuvanoton jälkeen kiitellään ja toivotellaan hyvät päivän jatkot. Pariskunta jatkaa matkaansa ja me jäädään viä kuvaamaan.

 

  

 

Kun jatketaan vuoristopolulla kävelyä, nähään matkalla pari heposta aitauksessa. Polun molemmilla puolilla on polvenkorkuinen kivimuuri. Muurin toisella puolella kasvaa havu –ja lehtipuita, kaikki jo täydessä vihreessä kukoistuksessaa! Yllätytään ku huomataan että kasvusto puiden juuressa on lähes samaa mitä Suomessa. Kaikkialla näkyy suhteellisen isokokosia mustia koppakuoriaisia. Nähään myös pari noin 5 – 10 centin pitusta mustaa etanaa (hyij). Jatketaan reippaasti matkaa kunnes saavutaa asutuksen parii.

Ruuaksi kalaa ja juustoa

On ruokatauon aika. Meiät syömää saattelee tällä kertaa mukava tyttö (sorry we don’t remember your name) jolla on loistava englanninkielentaito. Mukaan matkaan tarttuu myös hänen ystävänsä. Ruoaksi tänään on pastaa ja kalaa, Sofia saa kalapihvin sijasta leivitettyä juustoa. Otetaa molemmat erilainen salaatti ja Marin valitessa makean viilin, ottaa Sofia pienen boksin, oletettavasti voita. Pöydässä vaalea aine osottautuu jonkinlaiseksi (juusto?) levitteeksi… Kelpasi hyvin patongin päällä. Ruoka oli jälleen kerran hyvää ja tultiin molemmat siihen tulokseen, että on taiettu löytää Amicalle kova vastustaja.

   

Viimeset tunnit pidettään ranskaksi, koska taiettii sanoa (uudelle) opettajallemme osaavamme  hivenen ranskaa. Mister Drouot pölisee oppilailla omiaan eikä ymmärretä lähes mitään. Sitten hän alkaa puhumaan suoraan meille ja oppilaitten päät kääntyvät takapenkille päin. Siinä punastellen yritetään viestiä että meiän ranskan ymmärtäminen on todella vajaata. Opettaja vaihtaa puheensa hetkellisesti englanniksi ja toivottaa meidät tervetulleeksi. Sitten tunti jatkuu taas ranskaksi. Yhdellä tunnilla käsitellään manuaalisia kuvauskikkoja. Oppilaat on valmistellu itte esimerkkivideot, mm. väärinpäin kuvattu filmi, takaperin käännetty raina ja kaksi kuvaa päällekkäin. Keskittyminen seuraavien kahden viimeisen tunnin aikana on haastavaa, ei pystytä ymmärtämään kunnolla opetusta. Meille näytettiin dokumentti ensimmäisestä kuulennosta. Muiden oppilaiden tehdessä kirjallista palautetta näytetystä rainasta (pahoitellen sanottiin ettei osata vastata koska yli puolet puheesta oli ranskaksi) me päästiin vieraileen koulun edittiin.

Yllätytään kun huomataan editoinnin opettajan editoivan työtä oppilaansa kanssa niin että oppilas istuu vieressä. Opettaja teki kaiken työn, kertoi kuitenkin oppilaalleen mitä tekee. Täytyy myös huomauttaa että koneet ja ohjelma (FinalCut) on alkeellisempi mitä meidän koulussa. Olivier oli aiemmin kertonut, ettei heidän koulussaan opeteta ollenkaa verkkojulkasua ja muutenki ohjelmien käyttö jää vähemmälle. Ilmeisesti koulun ainoossa editissä on vain kolme konetta. Juuri editoinnissa olevasta filmistä löydetään myös pari (suojaviiva yms) virhettä. Tullaan taas siihen tulokseen, että täälä koulussa keskitytään enemmän leffaopetuksessa taiteelliseen, meidän koulussa tekniseen puoleen.

   

Koulun lopputtua Axellen äiti kuskaa meidät kotio. Jutellaa hetki hänen kanssaa ja mennään sitten sisälle. Sofia yskii ja valittaa kurkkukipua, Mari tiuskii ja valittaa nälkää. Ensin ulkona sataa ja sitten näkyy sateenkaari. Netti ei pelitä vieläkään, joten päätetään mennä syömään (eilisen illallisen tähteitä). Ruoan jälkeen nautitaan hetken hiljasuudesta ”omassa” kämpässä. Pohditaan huomaako kukaan että ollaan sisällä ilman kenkiä.

Enemmän kuin yksi tunti

Aamulla herätys soi (liian aikaisin) puol seittemän. Edellisiltana ennen kotio lähtöä Axelle oli selittänyt meille tän aamun ohjelman. Iloisina (väsyneinä) hyökätään keittiöön viattomien aamupala vaihtoehtojen kimppuun. Ruokailun venähtäessä meille meinaa tulla kiire. Sofian vielä viimestellessä päivän meikkiä, kuuluu parvekkeelta isoisän hoputus. Myöhästymistä pahentaa vielä Marin onneton yritys selviytyä kämpästä ulos ja lukita ovi. Lukko on kuulemma liian haastava vastus. Ennekuin isoisä ehtii rientää apuun, Sofia saa oven kiinni. Avaimet laukkuun ja menoks! Joko isoisä ajoi reippaasti tai aikaa matkaan oli varattu reilusti, ollaan joka tapauksessa ajoissa koululla.

      

Tavataan Axelle ja hänen kavereitaan koulun pihalla ja vaihetaan pari sanaa. Valitetaan netin toimimattomuutta, oltiin aamullaki yritetty. Axelle lupaa selvittää asian. On aika siirtyä päivän ekalle tunnille. Axelle osallistuu meiän kanssa mister Braunin englannintunnille. Ensimmäisellä tunnilla käsitellään Clint Eastwoodia. Katsotaan pätkä länkkäriä, jossa Eastwood näyttelee ja mietitään westerneille klassisia piirteitä. Mister Braun kertoo joitan faktoja Clint Eastwoodista: Amerikkalainen näyttelijä, syntyny 1930, tuli tähdeks -67 länkkärileffasta ”The Good, the Bad and the Ugly” (josta aiemmi katottii pätkä) ja alotti ohjaamisen vuonna -80. Katotaan Eastwoodin ohjaamasta ”Grant Torino” -leffasta alku ja analysoidaan sitä. Me mietitään vastauksia esitettyihin kysymyksiin mutta koetaan vastaaminen englanniksi vielä liian haastavaks, joten jätetään se toisten opiskelijoiden harteille.

  

Tunnin jälkeen yllätytään kun mister Braun tulee juttelemaa meille, eikä ymmärretä sanaakaa. Kun tuijotetaan opettajaa tyhmät ilmeet kasvoilla, tajuaa Olivier (ennen meitä) puhuneensa ranskaa. Kieli vaihtuu sujuvasti englanniksi ja ollaan taas kärryillä. Meille selostetaan että huomenna on Ranskalainen juhlapyhä, eli vapaapäivä. Jäädään siihen käsitykseen että juhlapäivää juhlitaan sodan päättymisen vuoksi (ei hajuakaan mikä sota…). Ollaan tyytyväisiä, vapaapäivä tulee kuin tilauksesta usean vähillä yöunilla selvityn päivän jälkeen.

Tässä välissä meillä on tunnin pitunen tauko. Mari ostaa koulun automaatista 80 centillä punasen pullon. Juoma osottautuu kivennäisvedeks. Aamunen sade ulkona on loppunu, joten lähetää kävelee ulos. Otetaa pari kuvaa lähellä sijaitsevalla sillalla ja koulun pihan ollessa tyhjillää uskaltaudutaan räpsimään sieläki.

Seuraava tunti kuluu ”Into the wild” –leffan alkua analysoidessa. Enne pätkän kattomista mister Braun laittaa oppilaat miettimää leffan julisteen symboliikkaa. Tehtiin samanlaine analyysi aiemmi ”Grand Torino”:n kohdalla. Käsiteltävät asiat poikkeaa paljon meiän koulussa opetetuista jutuista. Täälä ilmesesti keskitytään enemmän taiteelliseen puoleen, mitä jokin asia viestii, miten kertoa tunteita kuvin yms. Koetaan että tää puoli koulutuksesta on laajempaa mitä meidän koulussa. Opettaja anto oppilaille mietittäväksi taas muutamia kysymyksiä ja meki päästii loistaan kun mister Braun kysyy meiltä suoraan kysymyksen edelliseen tuntiin liittyen. Jes! Muuten sitte ollaanki hiljaa ku hiiret. Tunnin jälkeen Olivier vielä rohkasee meitä osallistumaan oppitunneilla aktiivisemmin.

Mitkä maisemat

Axelle ja hänen äitinsä kyselee meiltä koulupäivästä. Vastaillaan että kaikki sujui hyvin. Saadaan taas kuulla vähän tästä seudusta. Tie kaartuu yhä ylöspäin, ajetaan vuorelle. Saavutaan lievästi ränsistyneen talon pihaan. Vastassa on mukavanoloinen pariskunta, joka tervehtii meitä iloisesti (bonjour ja poskisuudelmat). Laukut lähtevät taas omille teilleen, kun ne kannetaan puolestamme. Mennään rappusia alas ja päästään ovesta sisälle. Henki salpaantuu, kun astutaan oleskeluhuoneeseen, josta näkkyy lasiovien läpi hianot vuoristomaisemat. Ihastellaan kotoisaa kämppää samaan aikaan, kun Axellen äiti esittelee meille paikkoja. Talo on isovanhempien omistuksessa, mutta Axellen äiti on hommanut keittiönkaapit täyteen ruokaa, AV-ihmisen taivas! Ollaan positiivisesti yllättyneitä ku ymmärretää, että meillon käytössämme kokonainen huoneisto; olohuone, keittiö, kaks makuuhuonetta sekä kaks vessaa, joista toisessa on myös suihku.

 

Viimein opastajat lähtee ja saadaan rauhassa tutustua tiloihin. Hetkisen aikaa kiistelään, kumpi nukkuu kummassa huoneessa, mutta päädytään diplomaattisesti antamaan Sofialle pinkki makkari ja Marille näköalahuone. Sofia heittää heti osan vaatteistaan vaatekaappiin ja lämäyttää tietokonelaukun + kaikki johdot keskelle olohuoneen pöytää. Mari vie laukkunsa järjestelmällisesti huoneeseensa ja antaa paheksuvan silmäyksen olohuoneen pöydälle. Sofia avaa tietokoneen, facebook kutsuu! Pikaisen skype-puhelun aikana huomataan nettiyhteyden olevan paikoitellen todella heikko.

Kellon lähestyessä kahdeksaa, meidät tullaan kutsumaan syömään perheen kanssa. Sofia oli lukenu netistä illallisen olevan Ranskassa todella tärkee tapahtuma, niinpä ei tullut yllätyksenä  että ruokailu on pitkä ja harras toimitus. Meidän lisäks pöydässä on Axelle, hänen äitinsä sekä hänen isovanhempansa. Ruoka on hyvää! Spagetinsyönnin yhteydessä jutellaan mukavia, vaikkei isovanhempien englanninkielen taito olekkaan kovin hyvä. Mutta onneksi  elekielellä ja Axellen tulkkauksella pärjää pitkälle!  Mietittiin aiemmin, kuinka asiallisesti perheen kanssa tulee olla, mutta pian huomataan tunnelman olevan rento, vitsejä heitetään puolin sun toisin. Kerrotaan Suomesta, perheistämme, harrastuksistamme jne. Kuullaan, että huone missä Sofia nukkuu, on aiemmin ollu Axellen äidin käytössä ja Marin kammari vierashuoneena. Meille yritetään opettaa myös ranskaa, mutta sanat jää huonosti päähän. Ennen jälkiruokaa saadaan maistaa Munsterin nimikkojuustoa, joka ei  meidän kummankaan mielestä ole hullumpaa! Jälkiruuaksi tarjoillaan Axellen äidin itsetekemää herkullista vadelmapiirakkaa. Saadaan jopa ruokien tähteet mukaan omaan jääkaappiimme.

Illallisen jälkeen vetäydytään takasin omaan soppeemme ja yritetään päästä nettiin. Kun nettiin meneminen jää pelkäksi yritykseksi, päätetään mennä suihkun kautta höyhensaarille. Kello on paljon  ja uni maittaa, Bonne nuit!

Lycée F. Kirschleger

Auto kulkee takaisin Strasbourgiin ja siitä ohi. Philippe juttelee meille paljon ja kertoo monia kiinnostavia juttuja ympäristöstä. Hän kertoo kaupungin tärkeästä linnusta ja pysähtyy jotta saadaan räpsäistä kuva. Ei ymmärretä linnun englanninkielistä nimeä, mutta vähäisellä lintutietämyksellämme päätellään hänen tarkoittavan haikaraa. Ajetaan vuorien keskellä. Saadaan kuulla että vasemmalla on Saksan vuoret, oikeella Ranskan. Philippe selittää myös vuorilla mystisten näköisten linnojen historiaa. Linnoja on useita ja kuulemma kansa uskoi keski-ajalla niiden suojelevan kylän ihmisiä.

   

Ajetaan Munsteriin päin ja saavutaan lopulta koulun pihaan. Ei tiedetä varmaa sijaintiamme mutta koulu (ja ylipäätään kylä) on laaksossa, vuorien keskellä. Mennään Philippen johdolla kouluun sisälle. Pari opiskelijapoikaa kantaa meiän laukut koulun toimistolle, missä tavataan koulun henkilökuntaa. Eräs englanninopettaja (joka opettaa myös leffajuttuja) ottaa meidät kontolleen. Phillippe nappaa vielä pari kuvaa ennen kuin poistuu koululta. Tavataan aulassa Axelle, tyttö jonka kanssa ollaa jo aiemmi facebookissa juteltu. Hän kertoo että hänen äitinsä hakee meidät tänään koulun loputtua ja vie yöpymispaikkaan. Odotetaan sinne pääsyä innolla!

   

Olivier (englanninopettaja) kertoo meille hymy huulillaan, hyvällä englanninkielen taidollaan, joitain asioita koulusta ja meidän vierailusta. Päästäänkin alottamaan heti kouluun tutustuminen! Hän ja aiemmin laukut kantaneet pojat näyttää meille paikkoja; luokat, kirjasto, toimisto, opettajanhuoneet, jne. Esittelykierroksen jälkeen me osallistutaan ensimmäiselle tunnille, yhdistelmä englantia ja elokuvaopetusta.

   

Ku tunti on ohi, Olivier (mister Braun, niin kuin Ranskassa kuuluu sanoa) juttelee meille hetken kolmen kesken tyhjässä luokassa. Yritetään vastailla kysymyksiin liittyen vaihtoon lähtemiseen. Miksi halusit lähteä Ranskaan, mikä kiinnostaa, millaista opetus Suomessa on, millaisia on näytöt, yms yms yms. Heti kun ollaan ymmärretty kysymys, saadaan kyllä ihan kohtuullisesti selitettyä asia. Mister Braun oli ihanan kärsivällinen ja kehuki vielä että puhutaan kohtuullista englantia. Tapaamisesta jäi hyvä fiilis, vaikka oltiinki (tai siis Sofia oli) hirvee jännittyneitä.

   

Osallistutaan vielä iltapäivän aikana kahdelle Braunin tunnille. Niiden välissä päästään syömään ruokalaan, joka sijaitsee toisella koululla. Kävelymatkaa mediakoululta ruokalaan on parisataa metriä. Matka taittuu reippaasti, sää on kaunis ja aurinko lämmittää. Meidät ruokalaan saattaa kolme mukavaa tyttöä, Irma, Sophie ja Hélène jotka juttelee parhaansa mukaan meidän kanssa englanniks. Ruokalassa menee hetki ymmärtää miten ruokaa saa, mutta esimerkkiä seuraamalla tarjottimella on pian syötävää useaa eri sorttia. Pääruoaksi on jotain riisin tapasta (höystettynä yllätyksillä) sekä makkaraa. Ruoka oli hyvää ja täyttävää.

   

Kahden (ranskankielisen) oppitunnin jälkeen saadaan viimene tunti vapaaks (ranskalaiset on tottunu pitkiin koulupäiviin, kestää viiteen tai kuuteen asti). Odotellaa jonki aikaa koulun toimiston edessä että Marie saapuu paikalle ja sitten toinen hetki Axellen äitiä. Lopulta päästään hakemaan meidän matkatavarat toimistosta ja lastattaamaan ne Axellen äitin ja Marien autojen kyytiin. Lähdetään ajamaan kohti majoituspaikkaa. Radiossa soi poppi.

Our first new friends, thank you for coming to picture with us!