Amsterdam on yksi suuri tilkkutäkki

Tää lento Helsingistä Amsterdamiin on meiän molempien eka kerta lentokoneessa. Pastillit suussa me ootetaan että kone lähtee. Nousu on molempien mielestä jännittävä, mutta loppulentoa kohti mielenkiinto laantuu. Kun alkumatkan hienot maisemat vaihtuu tasaisen harmaaseen pilvimassaan, Maria alkaa kyllästyttää ja Sofian lyhyet yöunet alkaa vaatia verojaan. Mutta sitten paikalle saapuu tunnelman kattoon nostattava lentoemäntä (if you read this, thank you!) mukanaan voileipiä ja keksejä. Juomiin ei uskalleta koskea kun ei tiedetä maksaako ne. Myöhemmin ymmärrettiin että ne kuuluu lentolipun hintaan. Voileivät muuten maistui. Sekä keksit! Kuka sanoi ettei lentokoneessa oo hyvää ruokaa?

  

Amsterdamin lentokenttä on ensikertalaisen silmissä yhtä kaaosta. Meillä ei oo mitää  hajua siitä minne mennä ja mitä tehdä. Yritetiin tehdä check in (seuraavaa lentoa varten) lentokentältä löytyvällä check in -pömpelillä.  Luullaan että ollaan varattu Marille lippu väärälle lennolle, joten paniikkisina (ainaki Sofia) lähetään ettimää virkailijaa auttamaan meitä. Käytyämme ensin väärässä paikassa pyytämässä apua löydetään oikee tiski. Ystävällinen virkailija selittää että ollaan varattu lippu oikeelle lennolle ja varaa Sofialle paikan vierestä. Liput kourassa lähetää tutkimaan lentokentän ruokapaikka -tarjontaa.  Päädymme lopulta täyttämään vatsamme maittavalla hampurilaisaterialla. Onneksi aikaa lennon lähtöön on reilusti, joten selviydytään lähtöportille jo puoltoista tuntia ennen lennon lähtöä.

 

Pikkusena yllätyksenä tulee lähtöportin ulkopuolelle ajava bussi. Käsimatkatavarat merkitään paikkanumeroilla ja me noustaan bussin kyytiin. Bussissa ei oo ihmisiä puoliskaan niin paljon, mitä edellislennolla oli ollu. Matkaa meiän lentokoneelle on noin 5 minuuttia. Matkustajien käsimatkatavarat viedään tässä kohtaa toiseen paikkaan. Toivo elää että ne löytää meiän luo Strasbourgissa.

Pienempi kone ja selkeempi sää tekee lennosta paljon kivemman ku edelline. Meille tarjoillaan suklaata, suolaisia naksuja, sekä (tällä kertaa uskallettii ottaa) colaa. Muitaki juomavaihtoehtoi olis mutta cola vie voiton. Mitä myöhemmäksi ilta menee, sitä enemmän lentsikan ikkunasta näkyy kaupungin valoja. On kirkas ja kaunis keli. Jopa kuu näyttäytyy paikoitellen. Lento saapuu Ranskaan noin 21.30. Strasbourgin kentällä saadaan onneksi takaisin käsimatkatavarat. Siinä hetki taas seikkaillaa ennenku löydetää ruumassa olleet tavarat. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin! Vaikka tää taitaaki olla alku… Joku ystävällisen näköinen rouva vilkuttaa meille lasin toisella puolella. Kamat kokoon ja menoks!


 

Hello you mister lentoemäntä, you are little bit scary, but we like you :)